Ensimmäiseksi ihmiset huomasivat turnauksen koon. Enemmän joukkueita, enemmän lohkoja, enemmän otteluita, enemmän tarkistettavia taulukoita. MM-kisojen lohkovaihe ei tuntunut yhtä tiukalta kuin ennen. Se tuntui leveämmältä, meluisammalta ja joskus hieman vaikeammalta seurata. Näin tulisi aina tapahtumaan uudessa 48 joukkueen formaatissa. Vanha MM-kisojen lohkovaihe oli raaka. Neljä joukkuetta, kolme peliä, kaksi parasta jatkoon. Yksi huono tulos saattoi pilata kaiken. Tällä kertaa, kun parhaat kolmosjoukkueetkin pääsivät jatkoon, paine oli erilainen. Jotkut joukkueet saattoivat hävitä ja silti hengittää. Jotkut saattoivat sijoittua kolmanneksi ja silti viettää yön tarkistaen muita tuloksia. Se teki turnauksesta vähemmän siistin, mutta ei tylsän.
Useammilla mailla oli itse asiassa tarina
Uuden formaatin paras puoli oli ilmeinen. Useampi maa sai kunnon MM-kisahetken. Sillä on merkitystä. MM-kisojen ei pitäisi olla vain yksityistilaisuus samoille suurille maille. Kun paikalla on pienempiä joukkueita, turnaus tuntuu suuremmalta katsomossa, televisiossa ja alkuotteluissa. Saat enemmän melua, enemmän väriä, hermostuneempaa jalkapalloa ja enemmän pelejä, joissa tasapeli tuntuu kansalliselta tapahtumalta. Jotkut näistä joukkueista olivat selvästi rajalliset. Se on totta. Oli otteluita, joissa laatuero näkyi nopeasti. Mutta oli myös joukkueita, jotka käyttivät tilaisuuden hyvin hyväkseen, pysyivät organisoituneina ja saivat isommat joukkueet työskentelemään odotettua kovemmin. Siinä on kompromissi. Saat muutaman epätasaisen pelin, mutta saat myös turnauksen, joka tuntuu vähemmän suljetulta.
Vedonlyöntikulma monimutkaistui
Vedonlyöjille lohkovaihe ei ollut niin yksinkertainen kuin itsestäänselvyyksien valitseminen. Uusi formaatti muutti MM-kisojen vedonlyöntimatematiikkaa. Kolmas sija merkitsi. Maaliero merkitsi. Neljän pisteen joukkue saattoi tuntea olonsa lähes turvalliseksi. Joukkueen, jolla oli jo lohkovaihe, ei ehkä tarvinnut jahdata toista voittoa. Suosikki saattoi kiertää. Altavastaaja saattoi pelata tuloksesta, joka näytti paperilla pieneltä, mutta sarjataulukossa valtavalta. Tämä teki joistakin kohteista mielenkiintoisempia kuin tavanomainen ottelun voittaja. Karsinta, lohkosijoitus, maalien kokonaismäärä, kortit ja lohkon loppuvaiheen skenaariot olivat kaikki merkityksellisempiä. Se teki myös sokkona vedonlyönnistä suosikeista vaarallisempaa. Suuri joukkue, jolla on vain yksi silmä pudotuspeleissä, ei ole aina kiireinen joukkue. Joskus epätoivoinen puoli on parempi vedonlyöntijuttu, vaikka sillä olisi vähemmän kuuluisia pelaajia.
Suuret voitot tulevat edelleen läpi
Jopa täpötäydessä formaatissa raskaat voitot erottuivat edukseen. Saksan 7–1-voitto Curaçaosta oli yksi niistä tuloksista, jotka kertovat kaiken ilman suurempaa analyysia. Se osoitti laajentumisen riskin. Kun huipputason turnauskokemusta omaava joukkue kohtaa joukkueen, joka vielä etsii omaa tasoaan, ero voi kasvaa rumaksi. Japanin 4–0-voitto Tunisiasta tuntui erilaiselta. Se ei ollut vain iso joukkue, joka kiusasi pienempää. Se näytti vakavasti otettavalta joukkueelta, joka teki ammattimaista työtä. Japani pelasi nopeasti, halliten ja riittävällä kylmällä otteella maalin edessä, jotta ihmiset huomasivat sen. Näillä tuloksilla oli merkitystä otsikoiden ulkopuolellakin. Tässä formaatissa maaliero ei ollut koriste. Se muovasi sitä, kuka eteni, kuka odotti ja kuka meni kotiin.
Oliko se siis hyvää?
Suurimmaksi osaksi kyllä. Ei täydellinen. Lohkovaihe menetti osan vanhasta terävyydestään, koska liian monet joukkueet pystyivät vielä selviytymään tavallisten suoritusten jälkeen. Oli enemmän odottelua, enemmän laskelmointia, enemmän "mitä tapahtuu, jos tämä lohko päättyy näin?" -huhuja. Mutta se antoi turnaukselle myös lisää eloa. Useammilla joukkueilla oli jotain, mistä pelata. Useammilla faneilla oli syy välittää. Useammilla otteluilla oli merkitystä lohkovaiheen loppupuolella, vaikka syyt eivät aina olleet yksinkertaisia. Uusi formaatti ei ole selkeämpi. Se ei ole tiukempi. Se ei ole aina parempaa jalkapalloa.
